Leikkaushaava paranee pikkuhiljaa ja paraneminen on tuonut muassaan kammottavan kutinan. Välillä koiruus on aivan rauhassa ja vaikuttaa oloonsa tyytyväiseltä, sitten iskee hirmuinen kutinakohtaus eikä otus tiedä miten päin olisi. Kutinaa on tietenkin koetettava lievittää nuolemalla ja rapsuttamalla ja kun me moisen koetamme parhaamme mukaan estää, on keksittävä muita keinoja: karkuun juokseminen ja kyljen hinkkaaminen seiniin ja kirjahyllyihin ovat ainakin tulleet kokeilluksi. Kostealla pyyhkeellä hautominen näyttää riesaa lievittävän, samoin viilentävä eläinten haavasuihke ja molemmat keinot ovatkin olleet ahkerassa käytössä. Vasemman etutassun ontuminen on vähentynyt selvästi sitä mukaa kun haavan ympäristön turvotus on laskenut (turvotusta on vieläkin hieman haavan alaosassa) ja loppunee tilanteen "normalisoiduttua". Olemme nyt vieneet poikaa jo hieman pidemmille kävelyillekin kerran tai kaksi päivässä ja Hukkis on ollut kovin riemuissaan päästessään taas muuallekin kuin läheiseen pikkupuistoon. Kovasti koira olisi menossa, mutta toppuuttelemme nyt vielä ja lisäämme liikuntaa pikkuhiljaa :).