Larin isä oli luvannut meille kyydin kumpaankin suuntaan ja saapui hakemaan meitä perjantaina iltapäivällä. Hukka saatiin auton takapenkille suuremmitta ongelmitta, vaikka hetken Lari sai poikaa luokseen houkutella. Koira oli moisesta kulkuneuvosta hieman ihmeissään -eihän se ole ollut autossa sitten Suomeen tulomatkan- mutta asettui pikkuhiljaa pitkäkseen. Pääsimme puoleenväliin kunnialla, mutta tunnin ajomatkan jälkeen otus alkoi voida huonosti ja oksensi...onneksi ei kuitenkaan Larin syliin. Toisenkin kerran pojan vielä täytyi yökätä ennen perille pääsyä.
Hyppäsimme Hukan kanssa autosta hieman ennen Larin vanhempien kotipihaa, jotta Hukka saisi tavata heidän koiransa, bergamasconarttu Unan, "neutraalilla" maaperällä. Una arastelee usein toisia koiria, mutta Hukkaan se oli heti tekemässä reippaasti tuttavuutta. Hukka oli yllättäen se varautuneempi osapuoli, ihmetteli kenties neidin ulkonäköä, mutta minkäänlaista rähinää ei ulkona kuitenkaan missään vaiheessa syntynyt. Sisällä ongelmia ilmeni aluksi lähiohitustilanteissa: kun kumpikin koiruus tahtoi kulkea yhtäaikaa ovista (usein eri suuntiin), ei tila oikein tahtonut riittää ja silloin oli Unalle aina rähähdettävä, samoin ulkoa sisälle tullessa. Ongelmasta kuitenkin päästiin, kun teimme muutaman kerran selväksi, että Unski menee sisälle ensin ja me vasta sitten...Hieman Hukka oli aluksi mustasukkainen myös Larin huomiosta, eikä oikein olisi päästänyt Unaa miehen rapsutettavaksi, tai muuten liikkumaan hänen lähellään. Talossa oli kuitenkin onneksi runsaasti tilaa, ja totuttelun jälkeen tilanne rauhoittui muutenkin.
Larin vanhempia Hukka tervehti melko pidättyvästi hieman haistelemalla; se ilmeisestikin tutustuu uusiin ihmisiin pikkuhiljaa, eikä ole heti kaikkien ylin ystävä. Tutustuttuaan, parin päivän päästä, poika kuitenkin jo kulki Larin isän perässä juustoleivän toivossa ja piti äidille seuraa keittiössä tämän valmistaessa ruokaa (lihanpaloilla oli asiaan varmasti vaikutusta...tie koirienkin sydämeen käy vatsan kautta :). Siis kaikki hyvin, tai ainakin melkein: Hukka katsoi tarpeelliseksi talon perusteellisen merkkaamisen :p. Se nosteli koipeaan useisiin ovenpieliin, joten saimme olla koko ajan silmä kovana vahtimassa ja kutsumassa poikaa pois, eikä sekään aina auttanut. Kai se tunsi tarpeelliseksi jättää jälkensä uuteen paikkaan...Onneksi Larin vanhemmat ovat koiraihmisiä :).
Pihalla olosta Hukka nautti silmin nähden suunnattomasti. Larin vanhemmat asuvat rauhallisessa paikassa, jossa ei ole lähistöllä naapureita eikä suurempia teitä, joten uskalsimme päästää koiran irti. Ja voi sitä riemua! Kun hihna irrotettiin ensimmäisen kerran, koira pinkaisi juoksuun ja juoksi pari suurtä kierrosta pihalla ja lähiniityllä, selvästi vain juoksemisen riemusta :). Se kuitenkin piti meitä koko ajan silmällä ja tuli kutsuttaessa heti luo. Se myös nouti innoissaan sille heitettyä palloa ja turhautti Unan perinpohjin olemalla aina toista nopeampi. Unski saattoi vain haukkua harmistustaan ja koettaa tarttua Hukkaa hännästä :).
Takaisin kotiin palasimme eilen alkuillasta ja vaikka matkalla taas oksennettiin kerran, ei matkasta näytä jääneen koiralle (tai muillekaan) suurempia traumoja (Larin vanhemmat jo ehdottelivat, että jospa jättäisimme Hukan heille... ainakin hoitopaikka pojalle siis tarvittaessa löytyy :). Vaatekaappi tosin taas täytyi kotona merkata pariin otteeseen, mutta se ei toivottavasti palaa tavaksi.
Muutama kuva reissusta:
Hukka loikkaa portaita (ei jälkeäkään porraskammosta)
Hukka ja Una
Pallopoika
Kommentit