Leikkaus itsessään oli siis mennyt hienosti: sydän toimii nyt niin kuin pitääkin eikä entistä voimakasta sivuääntä enää kuulu. Lääkäri oli tyytyväinen, mutta hieman huolissaan siitä, että poika oli vieläkin aivan tokkurassa, vaikka narkoosista sen olisi jo pitänyt selvitä. Syyksi lääkäri arveli morfiinilaastaria, sillä kuulemma on joihinkin harvoihin koiriin sellainen vaikutus. Hukan virtsassa oli lisäksi ollut aamulla verta, kun rakko oli tyhjennetty (koiruus ei ollut pissinyt itse). Munuaisarvot olivat kuitenkin onneksi normaalit, eikä vajaatoimintaa sen perusteella ole, joten poika pääsi kotiin.
Oli se kyllä varsin reppana: ei hirveästi jaksanut innostua meidät nähdessään ja käveli ulos sairaalasta hitaasti, takajalat horjuen :( . Autoon otus ei kuitenkaan antanut nostaa itseään vaan hyppäsi pienen psyykkauksen jälkeen itse, samoin kotona autosta ulos (onneksi isäni autossa on matala peräosa). Hissiin menosta ei myöskään suostuttu neuvottemaan, vaan portaat kavuttiin ylös hitaanlaisesti mutta määrätietoisesti. Kotona Hukkis kuukahti nukkumaan eteisen lattialle, jossa nukkui pari tuntia ennen kuin siirtyi olohuoneeseen omalle patjalleen.
Poika on jokseenkin surkea ilmestys ajellulla turkillaan: vasen kylki on possunpunaisen paljas (rintakehä avattiin kylkiluiden välistä) ja karvaa on ajeltu myös etutassuista, toisesta takatassusta ja hännän päältä erinäisiä kanyyleja ja epiduraalia varten...tilkkutäkkikoira :) . Leikkaushaavan päällä pitäisi pitää tuota haavasidettä sunnuntaihin saakka, se kyllä meinaa irrota koko ajan. Haava itse vaikuttaa varsin siistiltä ja siinä on sulavat tikit, joten tikkien poistoon ei tarvitse mennä. Selässä juuri ja juuri erottuva lappu on morfiinilaastari, jota pidetään myös sunnuntaihin saakka jos poika alkaa virkistyä; ellei, niin poistamme sen jo huomenna. Haava ei onneksi vaikuta kipeältä sinänsä, vaikka Hukka hieman ontuukin vasenta etujalkaansa kävellessään... Luulen sen johtuvan lähinnä siitä että kylki tuntuu "omituiselta".
Kävimme juuri hetki sitten pienellä ulkolenkillä ja nyt pissaaminenkin jo onnistui: poika lorotti talon seinustalle melkoisen lammikon :) . Täytyy huomenna ja ylihuomenna tarkkailla vieläkö verta on joukossa... Hukka tosin sai mahdollisen tulehduksen varalta myös antibioottikuurin ja keittelin juuri kanaa, niin että voimme koettaa joko ruoka jo maistuisi, saisi lääkkeetkin annettua siinä sivussa.
Alkuviikosta sitten soittelemme Hukan voinnista leikkauksen tehneelle lääkärille. Nyt poika taas nukkuu rauhallisesti...Eiköhän se pikkuhiljaa ala sitten piristyäkin :) .
Kommentit